Omatunto vaivaa tällä hetkellä kovasti...  Aion jälleen kerran kirjoittaa herra x:stä ja siitä, miten tuntuu kuin eläisin eri todellisuudessa. 

Kaipaan hellyyttä, mutta myös intohimoa ja jännitteitä. Sellaista tunteiden värinää, mitä ei ehkä koskaan enää pysty tuntemaan tutun ihmisen kanssa.

Huomaan jääneeni kiinni useamman kerran mietteistäni. Joissakin mielen sopukoissa mietin, miten pukeutuisin, jos tapaisin herra x:n. Karttaisinko kosketusta vai antautuisinko hyväilyyn? En niinkään haaveile yhteisestä tulevaisuudesta. En myöskään ole uhrannut pienintäkään ajatusta sille, että eroasin avokistani. Se, mitä nyt tunnen, on jotakin todella aistikasta, intohimoista. Sellaista, mitä on vaikea kuvata sanoin. Herra x:kin myöntää välillämme olevan vetovoiman. En siis ole näiden ajatusten kanssa yksin. 

Enhän minä tosissani mitään tekisi... Vai tekisinkö?