Näin herra x:n sattumoisin eräs päivä. Kohdattiin kaupan liukuportaissa. Toinen alas, toinen ylöspäin mennessä. Molempien suut vääntyivät hymyyn ja jostakin ihmeen syystä tunsin, miten nauru kuplii sisällä. Kai se on pakko olla jälleennäkemisen iloa. Tosin emme me juttelemaan jääneet, sillä olin muussa porukassa sillä hetkellä. Herra x:kin talutti käsipuolessaan minulle vierasta naishenkilöä. Ei, en todellakaan ollut mustasukkainen. Pelkästään utelias.