On kyllä niin sekava olo. Ajatukset vaeltaa avokissa ja eräässä toisessa... Kaikki kaverit ovat omissa menoissaan ja ylläri mä taas istun täällä itsekseni. En tykkää yksinolosta kuin korkeintaan puoli päivää kerrallaan. Öisin alkaa pelottaa ja nytkin olen kehitellyt mitä kummallisempia ajatuksia siitä, mitä voi tapahtua. Ehkä mä siis voisin nyt keskittyä tähän omituiseen olotilaan, joka johtuu näistä kahdesta miehestä.

Avokki on siis oma rakas avopuoliso, jonka kanssa elämä on melkolailla tasapainossa. Tänään vähän tulevaisuudestakin puhuttiin ja yhdessä kovasti vannotaan olevamme koko loppuelämän ajan. Itse kuitenkin jaksan aina löytää myös näitä ongelmakohtia. Tällä hetkellä se on seksi. Kovasti olen yrittänyt kertoa, että kaipaan läheisyyttä siinäkin muodossa. Vika ei ole siinä, ettei avokki ymmärrä. Luultavasti hän on vaan niin väsynyt ja stressaantunut työkuvioista... Tai niin ainakin haluan uskoa.

Tämä toinen mies (sanottakoon, vaikka herra x) on tuttu jo useamman vuoden ajalta. Itse asiassa olen tuntenut hänet lähes yhtä kauan kuin avokkinikin. Miehet tietävät toisensa ja onhan sitä joskus tullut yhdessä vietettyä iltaakin kaveriporukassa. Nyt kuitenkin, kun avokki on poissa, herra x on innostunut soittelemaan ja lähettämään viestejä jatkuvalla syötöllä. Pitää myöntää, että olen hieman imarreltu moisesta huomiosta. Samalla, kuitenkin tulee jotenkin syyllinen olo.

Vähän aikaa sitten puhelin piippasi viestin saapumisen merkiksi. Herra x tietysti. "Vedät mua puoleesi, enkä voi sille mitään". Mitä tohon nyt vastaisi? Että elän parisuhteessa, kuten herra itsekin tietää? Vai että kiinnostus voi osittain olla molemminpuolistakin...

On vaan niin sekava olo. Rakastan avokkia todella. En voi kuvitella ketään toistakaan hänen tilalleen. Enkä edes halua. Toisaalta taas pientä kiinnostusta on ollut myös aidan toiselle puolelle.. ehkä juuri tähän herra x:ään. Kiinnostus voi olla pelkästään seksuaalissävytteistä ja sitä sellasta läheisempää kaveruutta. Sen verran tietämätön näistä tunteista olen, etten osaa tarkkaan sanoa. Tunnustan kuitenkin, että pelkään tätä tunteiden myllerrystä sen verran, etten ole herra x:ää tavannut kahden kesken todella pitkään aikaan. En tiedä vain pystyisinkö siihen.

Ja minä sitten olin se, joka päätti pysyä uskollisena.. Ja tämän päätöksen on pidettävä.