Tällä hetkellä päivät ovat melko selkeitä. Ei mitään unettavaa utuisuutta ja pumpuliin kääriytymistä. En myöskään ryve itsesäälissä. Melkoinen tulos kaiken tämän herra x jutun jälkeen.

Päivittäin katselen hänen touhujaan. Rekisteröin mielenisopukoihin kuvia. Kaikkea sitä, mitä haluan hänestä muistaa. Huomaan usein ajattelevani, miten paljon häntä rakastan. En koskaan tahtoisi ketään toista. Kuka hänet muka voittaisi?

Nyt kun olen pohtinut tätä omaa tyytymättömyyttäni ja olevinaan niin suuria kriisejä parisuhteessa, olenkin huomannut, että suurin osa minua häirinneistä asioista on puhtaasti johtunut minusta itsestäni ja tämän hetkisestä elämäntilanteestani. On niin helppoa etsiä syytä muualta, vaikka se syyllinen on koko ajan lähempänä kuin osaa arvatakaan. Oma paha olo on purkautunut epäilyinä ja ehkä hieman huomionhakuisuutenakin. En osaa tätä herra x juttua enää muutenkaan selittää. Tunteita ei ole. Ei ainakaan sitä, mitä parisuhteesta saa. Ainoastaan kaikki oli seksuaalisväritteistä himoa ja läheisyyden kaipuuta yksin ollessa.

Mutta nyt on kirkkaita kuvia, joissa sinut näen selkeimmin. Ollaan yhdessä.