Avokin poissaolo on pahentanut unettomuuttani. Minun unirytmini on muutenkin sekava.. Ei kai siinä edes mistään rytmistä voi puhua. Avokilla puolestaan unirytmi tulee luonnostaan tavallisen tallaajan arkeen sopivaksi. Iltaisin väsyttää, ehkä aamullakin väsyttää, mutta töissä jaksaa.

Nyt yksin ollessa nukkumaan meno ja nukahtaminen ovat kerta toisensa jälkeen viivästyneet. Eilen uni alkoi maittaa vasta viiden aikaan aamulla. Ei kovin lupaavaa tätä yötä ajatellen...

Herra x pyörii mielessä edelleen, mutta onneksi silti toivon, ajattelen, kuvittelen, että voisin käpertyä oman avokkini viereen.

Hiljalleen odotan unijunaa

Kohta kuljetaan

     Tunteiden vuoristorataa